Halujen yli voi surffata kun tekniikan kerran oppii

Meillä kaikilla on mielihaluja, joita vastaan taisteleminen on vaikeaa ja välillä epäonnistuu. Esimerkkejä riittää suklaan syömisestä laiskotteluun, ylenmääräiseen shoppailuun, tupakointiin tai vaikka somessa roikkumiseen. Päätämme syödä enää yhden suklaapalan, sulkea tietokoneen viiden minuutin kuluttua tai viimeistään huomenna mennä ajoissa nukkumaan, lähteä lenkille tämän jakson jälkeen tai polttaa enää vain yhden tupakan. Kun kohtaamme pakkomielteitä tai haluja, pyrimme yleensä vastustamaan niitä kaikin voimin, erityisesti jos tiedämme että ne ovat meille haitallisia tai meitä hävettää oma käytöksemme. Ikävä kyllä, tällä metodilla lopputulos on yleensä juuri se mitä yritimme välttää.

Hyvä ja usein käytetty esimerkki siitä, kuinka epätoivoista on yrittää vastustaa mielen halua, on tarina vaaleanpunaisesta elefantista: ”Yritä olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia. Niin, juuri sitä suurta ja kaunista vaaleanpunaista elefanttia joka seisoo vesilammikon vierellä savannilla. Älä anna itsesi ajatella tuota vaaleanpunaista elefanttia, joka nyt kääntää päätään sinua kohden.” Huomaat varmasti, että aivosi toimivat juuri päinvastoin ja luovat mieleesi kuvan tuosta vaaleanpunaisesta elefantista. Aivoja kieltämällä emme siis pääse pitkälle, mutta miten ei-toivottuja mielihaluja sitten voi välttää? Kieltämistä parempi tapa on tiedostaa, tuntea ja lopulta hyväksyä mielihalut, vain näin vapautua niistä. Periaatteena on, että tuntemuksia ei edes pyritä estämään vaan niiden annetaan tulla ja olla olemassa sen aikaa kun ne ovat. Emme ruoki niitä, mutta emme myöskään taistele vastaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tunteiden syntyminen tai jonkin asian himoitseminen kulkee aaltomaista liikettä eli tuntemuksella on alku, huippukohta ja loppu. Halun luonnollinen elinkaari kestää muutamasta minuutista pariin kymmeneen minuuttiin. Kun opettelemme surffaamaan tällä aallolla, pääsemme ylittämään sen ilman, että se vie meidät mukanaan.

Ensimmäinen askel mielihalujen hallitsemiseen on niiden tiedostaminen. Huomaan, että minun tekee edelleen mieli suklaata ja tiedän myös, ettei minun pitäisi syödä niin paljon makeaa. Kävelen kohti keittiön kaappia, jossa puolikas suklaalevy kutsuu nimeäni. Tajuan kuitenkin tilanteen ristiriitaisuuden ja haluan toimia toisin kuin aiemmin. Kun tajuan selkeästi, että halu on muodostumassa. aionkin tällä kertaa pysäyttää tilanteen. Keskityn siihen, mitä tunnen kropassani. Miltä jalkapohjat tuntuvat lattiaa vasten? Tai takapuoli tuolia vasten? Keskityn tähän hetkeen ja siihen, mitä kehossa tapahtuu. En arvostele tai tuomitse itseäni, vaan keskityn uteliaana havainnoimaan fyysisiä tuntemuksiani. Kun himoitsen suklaata, vatsani murisee, sylkeä alkaa erittyä ja liikehdin hermostuneesti. Halun aalto on muodostumassa. Tästä havainnoinnista siirrän vähitellen huomioni hengitykseen. Suhtaudun itseeni jatkuvasti myötätuntoisesti ja ystävällisesti, en hauku. Hengityksen avulla surffailen halun yli. Välillä mielihalu vahvistuu ja sitten taas laantuu. En edes yritä taistella aaltoja vastaan, eihän se toimi vedessä surffatessakaan. Myötäilen tuntemuksia lempeästi, kunnes huomaan halun vähitellen tasoittuvan. Tällä tavalla itseäni tarkkaillen saan etäännytettyä itseni tilanteesta ja pystyn olemaan toimimatta halun vaatimalla tavalla. Sitten huomaankin jo mieliteon häviävän.

Samaa tekniikkaa voi käyttää minkä tahansa mielihalun selättämiseen, mutta harjoittelu kannattaa ehkä aloittaa mahdollisimman helpoista tilanteista kuten vaikkapa juuri jonkin herkun vastustamisesta. Kun läsnäoloa on harjoitellut ja tietoisuus omasta kropasta ja toiminnasta vahvistuu, näitä keinoja on helppo soveltaa monimutkaisemmissakin arjen tilanteissa. Pääviesti on, että halu ei tarkoita sitä, että siihen tarvitsisi välittömästi reagoida – vastustamalla tai hyväksymällä. Usein jo hetken pysähtyminen tässä auttaa kohti haluttua lopputulosta. Ja tietenkin myös sortumisia tapahtuu, ihan meille kaikille. Se on ihan okei. Sitten vain kohti uusia haasteita!